maanantai 20. marraskuuta 2017

Helvetinjärven Kansallispuisto Matkakertomus

Helvetinjärven Kansallispuisto 2-3.9.2017.












Telttailuretki Helvettiin! Lauantaina 2.9.2017 keli on mainio retkeilyyn. On luvattu aurinkoista viikonloppua eikä sateesta ole tietoakaan.
Saavumme Haukanhiedan telttailu paikalle kymmenen aikaan aamulla. On täällä muutama muukin lähtenyt retkeilemään teltan kanssa. Kova meteli ja musiikin pauhu alkaa kuulumaan
nuotiopaikkoja lähestyttäessä. Nuorisojoukkoja on pilvin pimein levittäytynyt alueelle. Etsimme teltalle paikkaa hiukan sivummalta.

Suuntana Helvetinkolu

Teltan pystytämme ja otamme repusta makuupussit, retkipatjat ja muuta tarpeetonta tavaraa joita ei ole tarpeen raahata poluilla. 10:50 olemme valmiina tallaamaan polkuja.
Suuntana on polku joka vie Helvetinkolulle. Korvilahdelta noin kolmensadan metrin kohdalta käännymme vasemmalle vievälle polulle. Polun alkua ei tahdo löytyä, kun kävelemme hiukan sen ohi.
Tarkistan Garmin GPS laitteesta sijainnin ja kävelemme viisikymmentä metriä takaisin päin. Polku on aika vähän käytetty ja heti polun alussa edessä on iso kasa tuulenkaato puita
sikin sokin. 
Vähän kiertelyä ja ylitystä niin pääsemme väljemmille vesille.
Tätä polkua riittää 1,2 km ja sitten se yhtyy Pirkan taival reitille. Vähä-Ketven järvi jää vasemmalle puolelle ja jatkamme matkaa Vuorijärven tielle. Viidensadan metrin kävely tiellä ja
käännymme oikealle vievää vanhaa kärrypolkua kohti. Tämä polku menee Rimpilamminmäelle, jatkuen kapeana polkuna, jota ei ole karttaan merkitty. Laskeutuminen kiemurtelevaa polkua myöten Iso-Helvetinjärven
pohjoisrantaan, jossa pidämme tauon.

Risukeitin hiukan savuttaa kun ei pidä kosteasta polttoaineesta.

Tässä järven päässä on rivi kanootteja parkissa. Keli on mainio, auringon paistaessa peilityyneen järven pintaan. Korkeat pystysuorat kallioseinämät reunustavat järven rantaa oikealla puolella. Tässä on hyvä
viettää tee ja kahvihetkeä ympäristön ollessa vapaa ihmisten hälinästä. Risukeitin savuttaa, kun ei pidä hiukan kosteasta polttoaineesta. Vesi kuitenkin kiehuu ja kohta saamme maistaa Ison-Helvetinjärven raikasta vettä.
Helvetinkolun päivätupa

Tästä lähdemme etenemään järven toista laitaa Helvetinkolun päivätupaa kohti. Kapea polku kulkee järven rantaa seuraillen päivätuvalle saakka.
Kolmesataa metriä järven pohjoispäästä on kesämökki hienolla paikalla. Kansallispuiston rajaviiva tekee mökin kohdalla mutkan ja erottaa tontin omaksi alueeksi.
Polku muuttuu haasteelliseksi tästä eteenpäin. Kaatuneita puita on paikoitellen haittaamassa polun kulkijoita. On kivikkoisia pahoja nousuja ja laskuja. Matkanteko on hidasta mutta meillähän ei ole mihinkään kiire tänään.

Kohta alkaa kuulua ihmisten ääniä Helvetinjärven taukotuvalta.

Mahtavat maisemat avautuvat kiivettäessä korkealle jyrkänteen päälle. Tästä on hyvä näkymä järven pohjoispäätyyn jossa pidimme taukoa.
Soutuvene lipuu hiljalleen tuolla alhaalla eikä tällä osuudella ole tullut kuin yksi seurue meitä vastaan.
Jatkamme matkaamme ja kohta alkaa kuulua ihmisten ääniä Helvetinjärven taukotuvalta. Porukkaa ja meteliä riittää päivätuvan nuotioringillä. Tästä on halu lähteä rauhallisimmille paikoille pois turistien tulvasta. Etenemme Iso Ruokejärvi nimiseen paikkaan josta löytyy Vessa, puuliiteri, nuotiopaikka ja telttailualue.
On täälläkin tungosta ihan riittämiin asti! Siirrymme hiukan syrjemmälle ja virittelen risukeittimen kuntoon ja käyn sahaamassa siihen muutaman puukalikan. Kuiva koivu risukeittimessä palaa ilman ylimääräisiä savuja, ja kohta makkaratikku kannattelee Atrilli makkaraa nokassaan. Tällä tankkaukssella pärjää leiripaikkaan asti.
Kyllä tuo risukeitin on mainio kapistus retkeillessä. Pienellä puumäärällä pystyy keittelemään eikä itse keitin vie paljoa tilaa repusta.
Taas on Varustelekan risukeitin ahkerassa käytössä Haukanhiedan telttailualueella. Täytyy keittää teetä pahimpaan janoon. Teen jälkeen heitän kattilaan vielä tuhdin annoksen makaroonia ja syön sen valmiiksi paistetun jauhelihan
kanssa, ykkösvaeltajan tyytyessä leipään ja teehen. Syömisen päälle käymme vielä tutkimassa leiripaikan ympäristöä. Kymmenen aikoihin kömmimme makuupusseihin.
On täällä aika moinen meteli! Nuotioringeissä nuoriso metelöi ja kirves halkaisee puuta kiivaaseen tahtiin. Kuuluu sieltä jostain myös musiikin vaimea pauhu, tätä jatkuu yli puolenyön.

Risukeitin saa pesäänsä valmiiksi pilkkomani puut

Herään seitsemän aikaan kirveen iskiessä puupölkkyyn kovalla äänellä. Naapuriteltassa joku kuorsaa voimakkaasti. Makuupussi piti lämpimänä koko yön, vaikka lämpötila painui noin +6 asteen tuntumaan yöllä.
Risukeitin saa pesäänsä valmiiksi pilkkomani puut ja kohta kahvipannun sisältämä vesi kuplii ja poreilee höyryn noustessa kosteaan ilmanalaan. Järvi on täysin sumun peitossa muiden telttailijoiden tehdessä aamu askareitaan. Vaihdan keittimen päälle pienen kattilan jossa keitän teevettä itselleni. Teen keitettyäni valmistan tattaripuuron johon heitän sekaan gluteenitonta kaurakuitua ja hampunsiemen seosta.
Syömisen jälkeen kasaamme teltat ja muut retkivarusteet ja suuntaamme autolle. Autoon jätämme rinkat ja lähdemme käymään Heinälahden tuli ja telttapaikalla jonne on matkaa pari kilometriä suuntaansa. Heinälahti on Paikkana mainio,
ja hyviä teltanpaikkoja löytyy useita. Tässä tämä reissu alkaa olemaan. Pysähdymme vielä kotimatkalla vadelman poimintaan Varrashuhta nimisen paikan lähettyvillä.Lauantai vaellus 18 km.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Pyhätunturi-Hossa: matkakertomus 1-6.7.2017

Pyhä-Luosto Kansallispuisto-Hossa: matkakertomus 1-6.7.2017.





Lähdemme Nokialta Perjantaina matkaan.
Lauantai 1.7.2017
Lappajärvellä olemme yötä, aamulla Klo 8:00 saamme itsemme lähtökuntoon kohti Pyhätunturia. Matkaan menee kahdeksan tuntia.
Saavumme Pyhälle Klo 16:00 ja menemme vuokramökille joka sijaitsee kymmenen kilometriä Pyhätunturin hiihtokeskuksesta kohti (Kiimaselkä) Luostoa.
Kannamme tavarat mökkiin ja alan paistamaan kanasuikaleita. Ruuan jälkeen on aika suunnitella illan vaellusreissua.  Retkikartta: Majoituspaikka
Kello käy jo kohti kuutta kun saavumme Pyhän luontokeskuksen pihaan ja lähdemme kävelemään luontopolkua pitkin kohti Tunturiaapa suota kohden. Retkikartta: Pyhä-Luoston Kansallispuisto Luontokeskus
















Huikea suonäkymä avautuu laavulta eteemme
Lämmintä on +19 astetta ja aurinko paistaa pilvenraosta. Muutama hyttynen yrittää työntää imukärsäänsä etelän ihmisen ihoon, mutta se ei matkantekoa pahemmin haitanne.
Tämä luontopolku on päällystetty murskeella, ollen tasainen ja helppo kulkea. Hetken kuljettuamme saavumme laavulle joka on suon laidassa. Hienoon paikkaan on laavu rakennettu, josta saa tulistelija tutkia suuren suon monimuotoista elämää. Laavulta johtaa pitkokset suon keskustaa kohti lähteeseen, jossa raikas ja kirkas vesi pulppuaa maan pinnalle odottaen kulkijan kuksan kuopaisua.
Retkikartta: Tunturiaapa suo
Veden tarvetta meillä ei nyt ole, joten jatkamme matkaamme Suon reunaa, kohta koukaten takaisin  pitkille pitkospuille jotka vievät meidät keskelle upeaa ja värikylläistä suota. Keltavästäräkki laulaa
lurittelee istuen näreen päässä vältellen kuvaajan kameraa. Täältä löytyy myös lintutorni jonne kiipeämme. Kyllä avautuu mahtavat maisemat täältä tornista. Suoraan edessä näkyy saareke keskellä suota, jossa kasvaa mäntyjä. Tätä suota riittää kilometreittäin poikittaissuunnassa.
Takaa taas avautuu näkymä karulle kivikkoiselle Pyhätunturille.
Poikkeamme vielä Isokurun reitille ja kuljemme hetken matkaa kurun pohjalla. Käännymme kuitenkin takaisin päin, koska kello on kohta kahdeksan.
20:15 Olemme taas luontokeskuksen pihassa. Iltareissu oli sään puolesta hyvä. Tähän pieneen retkeen mahtui taas monimuotoista luontomaisemaa, kuruista suohon ja kumpuilevaan kangasmetsään.

Sunnuntai 2.7.2017

Lähdemme vaeltamaan kohti Noitatunturia 
Yöttömän yön aurinko sekoittaa unirytmit täydellisesti. Vaimo herää jo neljältä aamulla, enkä minäkään saa unen päästä enään kiinni, auringon paistaessa suoraan makuuhuoneen ikkunasta kasvoihin. Ikkunassa on verhona pelkkä läpinäkyvä harso.
Nousen pariksi tunniksi ja jatkan unia taas muutaman tunnin. Päivästä näyttää tulevan lämmin ja aurinkoinen. Autolla on taas ajettava 10 km matka luontokeskuksen maisemiin, josta lähdemme vaeltamaan Noitatunturin reitille. Noitatunturi on Pyhä-Luoston Kansallispuiston
korkein kohta. Vaelluksen aloitamme hotellin parkkipaikalta johon jätämme auton. Alkumatka on helppoa tasoitettua polkua. Kivikkoinen ja juurakkoinen polku alkaa luontopolun ja Noitatunturi reitin polkuristeyksestä. Retkikartta: Noitatunturi


Vähän ennen Oravalammen laavua polku katoaa näkyvistä!
Matkanteko alkaa hidastua, ollen pari kilometriä tunnissa. Täytyy olla tarkkana katsoen polkua ja hakea jalalle turvallista kohtaa kivikossa, ettei käy köpelösti ja lekoa turvalleen kivikkoon.
Vähän ennen Oravalammen laavua polku katoaa näkyvistä! On siinä joku nainenkin harhailemassa ja etsimässä kadonnutta polkua. Maalimerkitty puu oli kaatunut ja se oli harhauttanut retkeilijät totaalisesti.
Polku löytyy ja tästä pienen lammen rannan tuntumasta löytyy Oravalammen laavu. Laavun jälkeen joudumme ponnistelemaan kovasti polun jyrkkyyden vuoksi. Joissain kohdin pystyy kädellä koskettamaan maata suorana kulkiessa. Hiki valuu noroina
ja kastelee paidan selkämystä. Näin selkeällä ja aurinkoisella kelillä myös maisemat avautuvat upeina. Retkikartta: Oravalammi


Tuolla näkyy Luosto!
Selän takana näkyy Tunturiaapa joka on suuri suoalue, jonka keskelä seisoo lintutorni. Märässä kelissä tämä reitti olisi todella haastava taivaltaa, kivikkoisuuden vuoksi. Vaikka nyt on kuiva keli, niin saa olla todella tarkkana minne vaelluskenkänsä polulla asettaa.
Sumuisella kelillä kannattaa jättää reitti väliin, koska polkua ei tunturiosuudella näe. Harvakseltaan näkyy keppejä joissa maalimerkintä, mutta niitä ei huonolla kelillä eroita.
Nyt ollaan kiivetty 538,6 metriä merenpinnasta! Tuolla näkyy Luosto (514,2 metriä) Lähdemme laskeutumaan mutkittelevaa polkua alas päin. Tässä on pientä irtokiveä, kuin kuulalaakereita jalan alla. Nyt olemme Kuorinkikurun päässä, Annikinlammen tuntumassa, jossa on kaistale lunta. Tuossa pääsisi hiihtelemään jos olisi sukset matkassa! Lumen määrää ihmetellessä iskee mäkäräisten parvi kimppuun. Täytyy turvautua hajuttomaan hyttysmyrkkyyn. Retkikartta: Lunta tunturissa


Pyhänkasteen putouksella väkeä riittää.
Poikkeamme pienelle lammelle taukoa pitämään. Kirkasvetinen lampi jyrkkien kallioiden keskellä lähellä Annikin lampea. Retkikartta: Tauko lammen rannalla
Täältä Löytyy hieno kivinen pöytä johon on hyvä laskea tee ja kahvikupposet. Kahvivesi löytyy selän takaa lammesta. Kaasukeitin pohisee ja kohta pannusta nousee
kuuma höyryävä kahvin tuoksu. Tauon jälkeen matka jatkuu kohti Isokurua. Mustikankukintoja näkyy valtavasti tällä reissulla. Mahtaako olla riittävästi pölyttäjiä liikkeellä, jotta sadosta tulisi runsas? Retkikartta: Karhunjuomalampi päivätupa
Karhunjuomalammin päivätupa on tuolla edessä näkyvissä, jonka pihapiiristä löytyy myös kaksi laavua ja vessat. Pyhänkasteen lampi ja Isokuru ovat seuraavat nähtävyydet. Ennen näitä, katselemme Uhriharjun katselulavalta alas kapeahkoon rotkoon. On jylhää ja karua maisemaa!

Tässä kohtaa ei saa poiketa polulta, koska nyt ollaan rajoitusosa alueella. Muutamat satametriset kävelyä ja pääsemme laskeutumaan pitkät palat portaita rotkolaaksoon.
Retkikartta: Pyhänkasteen putous
Pyhänkasteen putous purkaa vesiä korkealta kallion päältä. Lauma turisteja katselee näkymää penkeillä istuen. Helppo on kulkea tätä rotkolaaksoa, koska tänne kurun pohjalle on rakennettu leveä kulkuväylä lankuista. Kurun pohjalla on muutama pieni lampi ja tietysti valtavat määrät kiveä. 
Nousemme vielä Isokurun kodalle/laavulle pitkät jyrkät portaat ja jatkamme tästä Pyhä-Luosto kansallispuiston lähtöportin kautta hotellin parkkipaikalle.



Käydään vielä ennen saunaa( 18:30)kävelemässä pieni lenkki tästä mökin pihasta. Huttujärven tien parkkipaikan opaste taululla käymme kääntymässä. Noin 20 kilometriä tuli tänään talsittua maastossa ja se kyllä tuntuu jaloissa.




Maanantai 3.7.2017
Kello on noin 11:00, kun astelemme reppuinemme parkkipaikalta kohti metsää. Auton jätimme parkkiin Moitaselän lähellä olevalle parkkipaikalle. Retkikartta: Auto parkissa tässä
Puolipilvistä, +21 astetta ja poutaa näyttää keli tänä päivänä. Suuntaamme vaelluskenkämme Rykimäkurulle. Rykimäkuru on rotkolaakso joka on maankuoren repeämä. Retkikartta: Rykimäkuru laavu
Pyhäkuru ja muut kurut ovat syntyneet jääkauden sulamisvesien voimasta. Reitin virallinen lähtöpiste on Rykimäkeron pysäköintialue, mutta nyt menemme tätä kautta.
Heti ensi metreillä lauma mäkäräisiä iskee voimalla kimppuun. On laitettava myrkyt naamaan, niskaan ja käsiin. Ei ihan joka paikassa ole näin paljon syöpäläisiä ilmassa kuten nyt tässä paikassa. Reitti on aluksi tylsähköä kärrypolkua parisen kilometriä, muuttuen sitten latu-uraksi.
Pyhän Astelin latuopastepisteeltä jatkamme matkaa Kuukkelin vuokratuvalle. Retkikartta: Kuukkeli vuokratupa
Tupa on tyhjä retkeilijöistä ja pidämme tässä pienen tauon. Kapeahko matala Pyhäjoki virtaa hirrestä rakennetun tuvan vierestä työntäen kirkkaita vesiä kohti Pyhäjärveä.
Tämä reitti on helppokulkuista, koska etenemme hiihtouralla. Saapuessamme Rykimäkurun rotkolaaksoon, taivaalla näkyy muutamissa kohdin synkän tummia pilvimuodostelmia jotka kuitenkin kiertävät meidät sopivasti eikä sade pääse kastelemaan. Täältä löytyy Rykimäkurun laavu, jossa näkyy
olevan pariskunta tulilla. Tänne tulee myös esteetön reitti (700 metriä) Rykimäkurun parkkipaikalta.
Seuraava etappi on Rykimäkeron kodalle, jonne on matkaa tästä 1.5 km. Lampivaaran ametistikaivos ja laavu tuolla edessä jo näkyy. Retkikartta: Ametistikaivos Lampivaaralla
Tässä hetkeksi reppu pois selästä ja jalkojen lepuutus istumalla. Turisteja pyörii ihan haitalle asti kaivoksen pihassa, joten heitämme reput selkään ja jatkamme
matkaa Pyhälammen päivätuvalle. Retkikartta: Pyhälampi päivätupa
Samasta paikasta löytyy myös laavu jossa keittelemme kahvit ja teet. Bilteman poltin pääsee taas kiehauttamaan vedet. Ei ole tullut ketään vastaan tänne laavulle tultaessa. Meidän jäljessä tulee nainen suuri rinkka selässä taluttaen pientä koiraa hihnasta.
Hän käy täydentämässsä vesivarastojaan ja häipyy kohti päivätupaa meidän jäädessä nautiskelemaan repun antimista.
Pienen lepotauon jälkeen jalka nousee kevyesti hetken aikaa. Ylitämme Pyhäjoen siltaa pitkin ja jatkamme Pyhäjoki opastusviitoille joka on lähellä Kuukkelin vuokratupaa. Tästä lompsimme samaa reittiä takaisin autolle.






































Hossa 4.7.2017 Tiistai
Tänään Tiistaina lähdemme Pyhätunturilta Hossan Kansallispuistoon. Sää on Pyhällä lähes helteinen (+22) Tulemme Hossan Lumo leirintäalueelle kahden aikaan iltapäivällä. Majoitumme mökki numero kahdeksaan. Retkikartta: Värikallio kalliomaalaukset
Ensin tavarat autosta mökkiin ja kotvan kuluttua alkaa ruuan valmistus.
Iltapäivän retkeilykohde löytyy Värikalliolta. Hosssan värikalliolla harrastettiin kalliomaalausta 3500-4500 vuotta sitten. Nämä maalaukset löydettiin vasta 1977.
Reitin aloitamme Lihapyörteen parkkipaikalta, suuntana Mieskallionvaara. Alun maisema on tyypillistä Hossan mäntykangas maastoa joka on tässä kohden helppokulkuista. Retkikartta: Lihapyörre parkkipaikka
Nyt seisomme hienolla näköalapaikalla josta avautuu näkymä Värikallion suuntaan Somerjärvelle. Tästä on kaksisataa metriä matkaa värikallion taukopaikalle jonne on rakennettu
hieno katos tulipaikkoineen. Somerjoen ylittävällä uudella sillalla on mukava kuunnella virtaavan veden ääntä. Tässä näkyy vanhaa uittoperinne jäännettä. Kalliomaalauksille on matkaa enään muutama hassu askel.  Retkikartta: Uiton jäänteitä
Tämä Uusi metallinen ponttoonisilta kyllä kestää isältä pojalle, on meinaan sen verran tukevan näköinen tekele. Kuvaa on monen näköistä kallionpintaan taiteiltu puna ja keltamultamaalilla. 61 erilaista kuviota on
löydettävissä, mutta se vaatisi jo tarkempaa tutkimista ja enemmän aikaa jos nämä kaikki haluaisi löytää. Keli on taas kelvollinen vaeltaa ja retkeillä Suomen kauniissa luonnossa. Olemme reissun puolessa välissä ja lähdemme palaamaan takaisin autolle. Polku
kulkee harjulla Somerjokea seuraillen, joka virtaa laiskan näköisesti kohti Ala-Ölkkyä. Ala-Ölkyn laavulla puskista pölähtää parvi hyttysiä ja mäkäräisiä. Siellä ovat kytänneet
vaeltajia ja nyt luulevat saavansa kunnon veriaterian. On pakko liikahtaa liukkaasti eteenpäin ettei sääsket tule ihan iholle imukärsällänsä kutkuttelemaan. Tästä polku kääntyy Pitkäsuvantoa seuraten kohti Lihapyörrettä.

5.7.2017 Keskiviikko
Tänään sataa vettä! Heräsin ennen kahdeksaa sateen rummuttaessa mökin kattoa. Helteiset kelit ovat toistaiseksi ohi. Täytyy pohtia päivän vaellusretket huolella sateen vuoksi.
Sadetakki ja sateenvarjo ovat tänään kovassa käytössä. Retkikartta: Iikoski
Suuntana Iikosken P-alue. Hossan luontokeskukselta matkaa koskelle reilu kilometri autolla. Sataa ropisee vettä ihan reilusti, mutta sehän ei pahemmin retkeilijää hidasta.
Kaivan sateensuojakseni suuren punavalkoisen sateenvarjon joka antaa hyvän suojan kameralle sadetta vastaan. Ykkös vaeltaja on laittanut vielä sadetakin päällensä ja kannattelee
pienempää sateenvarjoa päänsä päällä. Tänään olen pukenut tuulipuvun housut jalkaani ja paksumpi takki on myös tarpeen, koska keli on hiukan kalsea.
Vallan erinomainen taukopaikka tämä Iikoski. Sateella pystyy tekemään ruuat katetussa keittiössä, jos siihen on tarvetta. Katselemme hetken kosken kuohuja joen ylittävältä sillalta. Aika matalalla vesi virtaa koskessa.
Mahtaakohan tästä päästä kanootilla ilman kiville ajoa?

Lähdemme kiertämään Iikoskenniemeä Torkonluikeaan päin. coretex vaelluskenkä kastuu varpujen osuessa kengän pintaan. Lätäkönsalmella harhailemme väärälle polulle, päätyen niemen nokkaan.
Ihan hieno niemenkärki, joten kyllä joskus kannattaa harhapolkujakin kulkea.
Ei näy muita kulkijoita polulla sadepäivänä. Tämähän kyllä meille sopii vallan mainiosti, koska eipä ole ylimääräistä hälinää ja hulinaa ympärillä.
Torkonluikean nuotiopaikalta ylitämme virran siltaa pitkin ja jatkamme hakoharjua pitkin luontokeskukselle päin. Huosivirran tulipaikalla on sininen teltta pystyssä.
Ylitämme Huosivirran maantiesillan ja suuntaamme kulkumme Huosiharjulle. Näkyy täällä olevan paljon kelopuita ja järvinäkymää molemmin puolin harjua. Taivallamme vielä palan luontopolkua ja kohta olemmekin Iikoskelle
vievällä tiellä.




17:30 olemme taas retkeilemässä iltareissulla. Ajelemme Hossalaislammen P-alueelle ja lähdemme tutustumaan Muikkupurolle. Tänne on tehty kapea tie jota pitkin pystyy kulkemaan
pyörätuolilla. Helppoa tallustaa tasasta siloteltua polkua. Matka taittuu nopsaan Muikkupuron laavulle jossa näkyy olevan nuori pariskunta tulistelemassa. Retkikartta: Muikkupuro laavu
Hienolla paikalla on laavu! Iso-Valkeaisesta virtaa matala mutkitteleva kristallinkirkas mutkitteleva puro kohti Keski-Valkeaisjärveä. Tarkoituksenamme oli kiertää Iso-Valkeainen järvi, mutta järven kiertävä polku on vähän käytetty kostea, korkeiden kanervien reunustama ura, emmekä lähde märin kenkinemme taipaleelle.




6.7.2017 Torstai
Julma Ölkky on suomen suurin kanjonijärvi. Ölökyn Ähkäsy reitti kiertää tämän kolmen kilometrin pituisen järven ympäri. Tämän vuoden puolella on rakennettu riippusilta Ölkyn kanjonin yli.
Riippusilta lyhentää turistien patikointimatkaa ja suurin osa kulkee tämän lyhyemmän reitin kautta. Reittiä on kohennettu pitkospuita lisäämällä ja polkua tasattu soralla. Retkikartta: Julma Ölkky
Vuonna 2013 kävimme viimeksi Ölkyllä yhdistetyllä veneretki ja vaellus reissulla. Veneestä jäimme pois järven päässä ja jatkoimme siitä kävellen takaisin.
Suurin muutos maisemaan on luonnollisesti tuo riippusilta. Ei tuolloin ollut myöskään polkua sorastettu ja tasoiteltu turistin jaloille sopivaksi. Myös suuri muutos on tapahtunut ihmisten määrän räjähdysmäisenä kasvuna
Ölkyn reitillä. Vastaantulijoita on jo ihan ruuhkaksi asti! Jos kaipaa luonnon rauhaa ilman hälinää, niin silloin kannattaa mennä jonnekkin muualle retkeilemään.
Ajamme autolla Ölkyn parkkipaikalle jossa näin aamutuimaan on jo autoja aika paljon. Sää on kolea, harmaan pilvimassan roikkuessa alhaalla. Lämmintä on +7 astetta pilvien pudotellessa tihkuvaa sadetta.
Kierrämme Ölökyn Ähkäsy reitin ja pääsemme kulkemaan heti soralla tasattua polkua joka lähtee kioskin oikealta puolelta.
Muut kulkijat näkyvät menevän toiselta suunnalta, mutta kierrämme polun tähän suuntaan kuten aiemminkin olemme kiertäneet. Polkua on paikoitellen siirretty kulkemaan tasaisemmilta ja helpommilta paikoilta.
Vanha polku oli paljon mielenkiintoisempi ja haastavampi kulkea!
Komeat on maisemat täältä korkealta kallion päältä! Viisikymmentä metriä on kallioseinämällä parhaimmillaan korkeutta, samoin on järvellä syvyyttä. Kaksi miljardia vuotta sitten maa halkesi muodostaen tämän upean kanjonijärven.
Työmiehet uusivat polun kosteimmille paikoille pitkospuita ja näkyvät viettävän kahvipaussia kivillä istuen. Kengät ja varpaat saavat kosteutta ja märkää yllin kyllin märkien varpujen
ohi kävellessä.
Juurakot ja kivet ovat liukkaita ja on oltava tarkkana minne kengänpohjan polulla iskee ettei käy köpelösti ja tuuskahda nenälleen polunvarteen.
Tihkusade haittaa kuvaamista, koska kameran linssi saa vähän väliä sadepisaroita, vaikka yritän suojata kameraa sateenvarjolla. Puolenvälin paikkeilla tulemme riippusillan maisemiin. Aika jyrkkä on laskeutuminen tältä puolelta
riippusillalle. Käymme kyllä sillalla, mutta vasta takaisin tullessa sen toiselta puolelta. Komea on uusi silta Ölkyn yli! Ihmisiä kulkee sillalla ja tulevat tänne päin.
Sillan jälkeen polku hiljenee turisteista, on vain hyttyset ja ajoittainen tihkusade seurana.
Riippusillan tuntumassa on Sitkansola jonka pohjalla virtaa tummavetinen puro keräten vetensä läheisiltä soilta. Täältä ylhäältä on hieno näkymä alas purolle ja sitä tässä hetken katselemme. Ölkyn perän laavulla on porukkaa purkamassa telttaansa ja näyttää olleen aika
kostea yö. Laavun itäreunalla kalliot nousevat pystysuorina korkeuksiin tavoitellen taivasta. Alamme kävellä hieman lahonneita pitkospuita kohti suota, ja  Ölkyn puron ylittävää siltaa, jonka vesi virtaa kaukaa Ölkyn suolta tänne.
Hieno suopätkä kallioseinämien keskellä, vesinorojen tippuessa pitkin kalliota alas suomättäisiin. Suolta kiipeämme jyrkän mutkittelevan vettä valuvan kivikkoisen polun ylös kallion päälle ja jatkamme matkaamme vaativalla polulla.
Tällä puolella kanjonia on muutama näköalapaikka varustettuna katselulavalla. Ölkyn Ärjä näköalapakalla silmä lepää ja mieli rauhoittuu katsellessa alas laakson maisemia.
Kohta on aika kaivaa repusta kaasukeitintä ja pitää pieni hengähdystauko. Korkealla kallioiden päällä syömme, lepäilemme ja tietysti tallennan parhaat maisemat ja näköalat kameran kennolle.
Vasemmalla puolella näkyy Julman Ölkyn uusi riippusilta. Laskeudumme jyrkät ja liukkaat porrasaskelmat, jotka ovat vielä osittain keskentekoiset. Kävelemme sillan toiseen päähän ja sieltä taas takaisin reitille. Turisteja kuljettava
vene saapuu juuri parahiksi sillan alta ja pääsen kuvaamaan videolle veneen kulun. Tästä on enään muutama hassu kilometri matkaa Ölkyn parkkipaikalle. Kengät alkavat olemaaan jo litimärät mutta eipä se pahemmin matkantekoa haittaa.
Polun loppuosuutta on vedetty uudestaan, paikoin helppokulkuisemmalle kohdalle. Kylläpä on parkkipaikka täynnä autoja! Tulee mieleen mukavana muistona turistien vähäinen määrä vuonna 2013, kun kävimme Julmalla Ölkyllä yhdistetyllä vene ja patikkaretkellä.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Ritajärven luonnonsuojelualue 28.5.2017

Ritajärven luonnonsuojelualue 28.5.2017







Retki Sastamalan Ritajärvelle Sunnuntaina 28.5.2017. Päivän reissu on lähiretkeilyä, koska matkaa kertyy suuntaansa noin 40 km.
Aamulla kotona Nokialla keli on pilvinen ja lämmintä on +13 astetta. Retkeilypaikalle saavuttaessa  aurinko näyttäytyy ja lämpötila alkaa nousemaan hiljalleen.

Ritajärven retkeilyalueen ympäristö on siisti

Olemme ensimmäistä kertaa täällä Ritajärvellä käymässä. Heti saavuttuamme Ritajärven tien pysäköintialueelle huomaamme paikkojen olevan erinomaisessa kunnossa.  Ympäristö on todella siisti ja roskaton! retkeilijät vastaanottaa korkea portti jossa lukee alueen nimi ja jonka läpi polku lähtee kohti Valkeajärveä. Tämä vajaan puolen kilometrin polku Valkeajärven rantaan on päällystetty murskeella ja on helppokulkuinen. Valkeajärveä kiertävälle polulle on rakennettu lankuista kivikkoja ylittäviä siltoja, portaita ja suo osuuksille pitkospuita. Helppo on turistin taivaltaa tätä reittiä lähimmälle laavulle, kaiteesta tukea ottaen.



Paavinhatun näköalapaikan jälkeen polku muuttuu haasteellisemmaksi

Tarkoituksenamme on kiertää kolmen järven kierros. Valkeajärvi, Alinen Ritajärvi ja Ylinen Ritajärvi reitille tulee mittaa 8 km. Polku seuraa lähes jatkuvasti rantaviivaa, käyden välillä syvemmällä metsässä. Erämaa vaikutteinen paikka korkeiden kallioiden noustessa pystysuorina kohti taivasta. Tässäkin on valtava kivenjärkäle polun oikealla puolella ennen Paavinhatun näköalapaikkaa.
Ritajärven luonnonsuojelualue on perustettu 2015 ja on 127 hehtaarin laajuinen. Yöpyminen on kiellettyä, mutta Ritajärven tien Pysäköintipaikan ympäristössä ja Lammentaan tien P-paikalla voi telttailla. Sastamalan kaupunki omistaa 200 hehtaaria metsää tältä alueelta ja osa metsästä ei kuulu luonnonsuojelualueeseen. On tehty valtavasti töitä alueen saattamiseksi tähän kuntoon, kun se nyt on, joten toivottavasti tulevat retkeilijät muistavat pitää alueen jatkossakin hyvässä roskattomassa kunnossa.

Siistejä tuli ja taukopaikkoja on riittävästi lähes kilometrin välein. Levähdyspaikoilla voi ihastella järvimaisemaa ja keitellä vaikkapa nokipannukahvit, jos ei ole metsäpalovaroitus voimassa. Paavinhatun näköalapaikan alapuolelle on rakennettu suuri terassi pöytineen ja penkkeineen. Jos on päässyt paita kastumaan kesähelteillä niin tässä on laituri josta on hyvä käydä uimassa Valkeajärven vedessä.




Paavinhatun näköalapaikalle noustaan portaita myöten tasaiseksi siloitetulle alueelle jossa sijaitsee vessa ja nuotiopaikka. Täältä löytyy myös lipputanko! Valkeajärven jylhä maisema avautuu täältä korkealta kalliolta upeana. Jatkamme taivallusta Aliselle Ritajärvelle päin. Nyt polku muuttuu haasteellisemmaksi, kivikkojen ja juurakkojen seassa kävellessä. Tarkkana täytyy olla siinä mihin vaelluskenkänsä kapealla polulla iskee.




Paksuja haapoja ja vanhoja mäntyjä osuu silmiin

Jälleen kiipeämme korkealle kallioiselle mäelle katselemaan Alisen Ritajärven pintaa ja maisemia. Tulentekopaikka on järven rannassa, mutta nyt on voimassa metsäpalovaroitus, joten ei ole syytä alkaa raapimaan tulitikkuja. Tästä tulipaikan vierestä hetkestä matkaa löytyy valtava siirtolohkare. On siihen joku tehnyt nuotion joskus, kun hiillosten jäljet näkyy.
Ei ole järjen häivää tuohustaa tulen kanssa paikassa jossa ei saa tulta tehdä, ja kun oikea nuotiopaikka on tuossa kivenheiton päässä. Kyllä on mukava taputella vanhojen haapojen, mäntyjen ja kuusten kylkiä. Paksut puuvanhukset ovat seistä nököttäneet
juurillaan yli 150 vuotta. Ei mitenkään tungokseen asti suurta puuta ole, mutta joskus ne tulevat näköpiiriin polun vartta kulkiessa.
Alisen Ritajärven ojan ylityksessä kannattaa olla tarkkana ettei jalka lipsahda kiven päältä ojaan. Tämä pieni puro virtaa suurten ja pienten kivien keskellä kiemurrellen kohti Heinijärveä. Seuraavassa taukopaikassa keittelemme kahvit ja teet kaasumeittimellä. Paikka on pienen niemen kärjessä Alisen Ritajärven rannalla. Tässä on lämmin paikka istua ja nautiskella luonnon äänistä. Linnut laulaa lurittaa ja retkeilijät imevät auringon lämpöisiä säteitä penkillä istuen. Näkyy menevän paljon muitakin vaeltajia ohi, joillakin reppu selässä, toisilla yllään pelkkä T-paita.

Hetken taivallettuamme vastaan tulee Louhen varaustupa.



Reittimerkinnät ovat hyvät, mutta kuvaaminen vie kaiken huomion ja Ylinen Ritajärvi jää kiertämättä

Louhen varaustuvan takana korkealta kalliolta avautuu hieno maisema. Tätä ennen olisi pitänyt kääntyä oikealle, jos mieli mennä ja kiertää se kolmaskin järvi. Kuvaaminen vie taas liikaa ajatusta ja huomiota, eikä ole aikaa tarpeeksi pohtia reittimerkintöjä. Tästä menemme Valkeajärven rantaviivaa seuraillen takaisin autolle. Reilu 6 km tuli matkaa ja se Ylinen Ritajärvi saa odottaa seuraavaan kertaan. Paikka vetää runsaasti retkeilijöitä ainakin näin hyvällä kelillä. Parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja osan ollessa parkkeerattuna tienlaitaan.



perjantai 12. toukokuuta 2017

Pallas Yllästunturin Kansallispuisto: Vaellusvideo tunturiin

                    Vaellusvideo Muonio Jerisjärvi 29.9.2013.

29.9.2013 Sunnuntai: uni maistui ja heräsin Klo 8:00 kelin ollessa poutainen ja plus asteita ulkona oli 2. Jeriskylässä on melkoisen hiljaista mökkien seisoessa tyhjillään, vain muutamien asukkien ollessa paikalla. Paras ruska-aika on takana  mutta kelit suosivat eikä lunta ole vielä maassa eikä puussa.

Päivän retkisuunnitelma on patikoida Keimiötunturin kautta Sammaltunturiin ja sieltä kohti Mustavaaran autiotupaa. Lenkin pituus noin 17-18 km riippuen reitin valinnasta. Hero3 ja handycam pyöri vinhasti ja videota tuli 12 gigaa päivän vaelluksesta. Keimiötunturille kapuaminen sai sykkeen hiukan nousemaan, olihan siinä 1,7 km nousua 613,5 metriin. Lähellä huippua tuli polulla vastaan porotokka joka ei aikonutkaan väistää vaikka yleensä ne porot pötkii pakoon sorkat suorina ihmisen nähdessään.

Nythän on porojen kiima -aika ja iso urosporo alkoi tulemaan  uhmakkaasti mylvien kohti noin 70 metrin päästä, ja siinä oli pakko ihmisen väistää ja kiertää 100 metriä oikealta. Keimiötunturin huipulla näkyvyys oli lähes nollassa pilviharson peittäessä laen.

 Katsomme parhaksi kiertää lauman kauempaa oikealta. Pitkäsarvinen poro seuraa katseellaan jatkuvasti liikkeitämme pysyen paikallansa. Vaelluskengät alkoivat imeä kosteutta sisäänsä, koska varvikko oli ylhäällä huurteessa ja alempana kosteaa. Ensi lumen rippeet huipulta myös löytyi, ei siinä olisi hiihtämään pystynyt mutta lunta se kuitenkin oli.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Riisitunturin Kansallispuisto

                         Riisitunturin Kansallispuisto-Riisitunturi National Park-Vaellusvideo-Hiking

                 Riisitunturin Kansallispuisto-Riisitunturi National Park-Vaellusvideo-Hiking. Vaellusvideo etenee Riisinrietas reittiä pitkin Posion 7.7.2016.erämaassa.







Pukalan virkistysmetsä Orivesi

                 Wild nature-Orivesi Pukala: Siitinjärvi- Valkeajärvi-Vaellusvideo 29.10.2016.

                Nature Documentary-Orivesi Pukala Valkeajärven laavu-Vaellusvideo-Retkeily 29.10.2016.



Koveron perinnetila/Torppa (Seitsemisen Kansallispuisto)

                       Seitseminen National Park(Seitsemisen Kansallispuisto) Koveron perinnetila/Kruununmetsä Torppa.