keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Pyhätunturi-Hossa: matkakertomus 1-6.7.2017

Pyhä-Luosto Kansallispuisto-Hossa: matkakertomus 1-6.7.2017.



Lähdemme Nokialta Perjantaina matkaan.
Lauantai 1.7.2017
Lappajärvellä olemme yötä, aamulla Klo 8:00 saamme itsemme lähtökuntoon kohti Pyhätunturia. Matkaan menee kahdeksan tuntia.
Saavumme Pyhälle Klo 16:00 ja menemme vuokramökille joka sijaitsee kymmenen kilometriä Pyhätunturin hiihtokeskuksesta kohti (Kiimaselkä) Luostoa.
Kannamme tavarat mökkiin ja alan paistamaan kanasuikaleita. Ruuan jälkeen on aika suunnitella illan vaellusreissua.  
Kello käy jo kohti kuutta kun saavumme Pyhän luontokeskuksen pihaan ja lähdemme kävelemään luontopolkua pitkin kohti Tunturiaapa suota kohden.

Huikea suonäkymä avautuu laavulta eteemme
Lämmintä on +19 astetta ja aurinko paistaa pilvenraosta. Muutama hyttynen yrittää työntää imukärsäänsä etelän ihmisen ihoon, mutta se ei matkantekoa pahemmin haitanne.
Tämä luontopolku on päällystetty murskeella, ollen tasainen ja helppo kulkea. Hetken kuljettuamme saavumme laavulle joka on suon laidassa. Hienoon paikkaan on laavu rakennettu, josta saa tulistelija tutkia suuren suon monimuotoista elämää. Laavulta johtaa pitkokset suon keskustaa kohti lähteeseen, jossa raikas ja kirkas vesi pulppuaa maan pinnalle odottaen kulkijan kuksan kuopaisua.
Veden tarvetta meillä ei nyt ole, joten jatkamme matkaamme Suon reunaa, kohta koukaten takaisin  pitkille pitkospuille jotka vievät meidät keskelle upeaa ja värikylläistä suota. Keltavästäräkki laulaa
lurittelee istuen näreen päässä vältellen kuvaajan kameraa. Täältä löytyy myös lintutorni jonne kiipeämme. Kyllä avautuu mahtavat maisemat täältä tornista. Suoraan edessä näkyy saareke keskellä suota, jossa kasvaa mäntyjä. Tätä suota riittää kilometreittäin poikittaissuunnassa.
Takaa taas avautuu näkymä karulle kivikkoiselle Pyhätunturille.
Poikkeamme vielä Isokurun reitille ja kuljemme hetken matkaa kurun pohjalla. Käännymme kuitenkin takaisin päin, koska kello on kohta kahdeksan.
20:15 Olemme taas luontokeskuksen pihassa. Iltareissu oli sään puolesta hyvä. Tähän pieneen retkeen mahtui taas monimuotoista luontomaisemaa, kuruista suohon ja kumpuilevaan kangasmetsään.

Sunnuntai 2.7.2017

Lähdemme vaeltamaan kohti Noitatunturia 
Yöttömän yön aurinko sekoittaa unirytmit täydellisesti. Vaimo herää jo neljältä aamulla, enkä minäkään saa unen päästä enään kiinni, auringon paistaessa suoraan makuuhuoneen ikkunasta kasvoihin. Ikkunassa on verhona pelkkä läpinäkyvä harso.
Nousen pariksi tunniksi ja jatkan unia taas muutaman tunnin. Päivästä näyttää tulevan lämmin ja aurinkoinen. Autolla on taas ajettava 10 km matka luontokeskuksen maisemiin, josta lähdemme vaeltamaan Noitatunturin reitille. Noitatunturi on Pyhä-Luoston Kansallispuiston
korkein kohta. Vaelluksen aloitamme hotellin parkkipaikalta johon jätämme auton. Alkumatka on helppoa tasoitettua polkua. Kivikkoinen ja juurakkoinen polku alkaa luontopolun ja Noitatunturi reitin polkuristeyksestä.


Vähän ennen Oravalammen laavua polku katoaa näkyvistä!
Matkanteko alkaa hidastua, ollen pari kilometriä tunnissa. Täytyy olla tarkkana katsoen polkua ja hakea jalalle turvallista kohtaa kivikossa, ettei käy köpelösti ja lekoa turvalleen kivikkoon.
Vähän ennen Oravalammen laavua polku katoaa näkyvistä! On siinä joku nainenkin harhailemassa ja etsimässä kadonnutta polkua. Maalimerkitty puu oli kaatunut ja se oli harhauttanut retkeilijät totaalisesti.
Polku löytyy ja tästä pienen lammen rannan tuntumasta löytyy Oravalammen laavu. Laavun jälkeen joudumme ponnistelemaan kovasti polun jyrkkyyden vuoksi. Joissain kohdin pystyy kädellä koskettamaan maata suorana kulkiessa. Hiki valuu noroina
ja kastelee paidan selkämystä. Näin selkeällä ja aurinkoisella kelillä myös maisemat avautuvat upeina.


Tuolla näkyy Luosto!
Selän takana näkyy Tunturiaapa joka on suuri suoalue, jonka keskelä seisoo lintutorni. Märässä kelissä tämä reitti olisi todella haastava taivaltaa, kivikkoisuuden vuoksi. Vaikka nyt on kuiva keli, niin saa olla todella tarkkana minne vaelluskenkänsä polulla asettaa.
Sumuisella kelillä kannattaa jättää reitti väliin, koska polkua ei tunturiosuudella näe. Harvakseltaan näkyy keppejä joissa maalimerkintä, mutta niitä ei huonolla kelillä eroita.
Nyt ollaan kiivetty 538,6 metriä merenpinnasta! Tuolla näkyy Luosto (514,2 metriä) Lähdemme laskeutumaan mutkittelevaa polkua alas päin. Tässä on pientä irtokiveä, kuin kuulalaakereita jalan alla. Nyt olemme Kuorinkikurun päässä, Annikinlammen tuntumassa, jossa on kaistale lunta. Tuossa pääsisi hiihtelemään jos olisi sukset matkassa! Lumen määrää ihmetellessä iskee mäkäräisten parvi kimppuun. Täytyy turvautua hajuttomaan hyttysmyrkkyyn.


Pyhänkasteen putouksella väkeä riittää.
Poikkeamme pienelle lammelle taukoa pitämään. Kirkasvetinen lampi jyrkkien kallioiden keskellä lähellä Annikin lampea. Täältä Löytyy hieno kivinen pöytä johon on hyvä laskea tee ja kahvikupposet. Kahvivesi löytyy selän takaa lammesta. Kaasukeitin pohisee ja kohta pannusta nousee
kuuma höyryävä kahvin tuoksu. Tauon jälkeen matka jatkuu kohti Isokurua. Mustikankukintoja näkyy valtavasti tällä reissulla. Mahtaako olla riittävästi pölyttäjiä liikkeellä, jotta sadosta tulisi runsas?
Karhunjuomalammin päivätupa on tuolla edessä näkyvissä, jonka pihapiiristä löytyy myös kaksi laavua ja vessat. Pyhänkasteen lampi ja Isokuru ovat seuraavat nähtävyydet. Ennen näitä, katselemme Uhriharjun katselulavalta alas kapeahkoon rotkoon. On jylhää ja karua maisemaa!

Tässä kohtaa ei saa poiketa polulta, koska nyt ollaan rajoitusosa alueella. Muutamat satametriset kävelyä ja pääsemme laskeutumaan pitkät palat portaita rotkolaaksoon.
Pyhänkasteen putous purkaa vesiä korkealta kallion päältä. Lauma turisteja katselee näkymää penkeillä istuen. Helppo on kulkea tätä rotkolaaksoa, koska tänne kurun pohjalle on rakennettu leveä kulkuväylä lankuista. Kurun pohjalla on muutama pieni lampi ja tietysti valtavat määrät kiveä. 
Nousemme vielä Isokurun kodalle/laavulle pitkät jyrkät portaat ja jatkamme tästä Pyhä-Luosto kansallispuiston lähtöportin kautta hotellin parkkipaikalle.



Käydään vielä ennen saunaa( 18:30)kävelemässä pieni lenkki tästä mökin pihasta. Huttujärven tien parkkipaikan opaste taululla käymme kääntymässä. Noin 20 kilometriä tuli tänään talsittua maastossa ja se kyllä tuntuu jaloissa.


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Ritajärven luonnonsuojelualue 28.5.2017

Ritajärven luonnonsuojelualue 28.5.2017







Retki Sastamalan Ritajärvelle Sunnuntaina 28.5.2017. Päivän reissu on lähiretkeilyä, koska matkaa kertyy suuntaansa noin 40 km.
Aamulla kotona Nokialla keli on pilvinen ja lämmintä on +13 astetta. Retkeilypaikalle saavuttaessa  aurinko näyttäytyy ja lämpötila alkaa nousemaan hiljalleen.

Ritajärven retkeilyalueen ympäristö on siisti

Olemme ensimmäistä kertaa täällä Ritajärvellä käymässä. Heti saavuttuamme Ritajärven tien pysäköintialueelle huomaamme paikkojen olevan erinomaisessa kunnossa.  Ympäristö on todella siisti ja roskaton! retkeilijät vastaanottaa korkea portti jossa lukee alueen nimi ja jonka läpi polku lähtee kohti Valkeajärveä. Tämä vajaan puolen kilometrin polku Valkeajärven rantaan on päällystetty murskeella ja on helppokulkuinen. Valkeajärveä kiertävälle polulle on rakennettu lankuista kivikkoja ylittäviä siltoja, portaita ja suo osuuksille pitkospuita. Helppo on turistin taivaltaa tätä reittiä lähimmälle laavulle, kaiteesta tukea ottaen.



Paavinhatun näköalapaikan jälkeen polku muuttuu haasteellisemmaksi

Tarkoituksenamme on kiertää kolmen järven kierros. Valkeajärvi, Alinen Ritajärvi ja Ylinen Ritajärvi reitille tulee mittaa 8 km. Polku seuraa lähes jatkuvasti rantaviivaa, käyden välillä syvemmällä metsässä. Erämaa vaikutteinen paikka korkeiden kallioiden noustessa pystysuorina kohti taivasta. Tässäkin on valtava kivenjärkäle polun oikealla puolella ennen Paavinhatun näköalapaikkaa.
Ritajärven luonnonsuojelualue on perustettu 2015 ja on 127 hehtaarin laajuinen. Yöpyminen on kiellettyä, mutta Ritajärven tien Pysäköintipaikan ympäristössä ja Lammentaan tien P-paikalla voi telttailla. Sastamalan kaupunki omistaa 200 hehtaaria metsää tältä alueelta ja osa metsästä ei kuulu luonnonsuojelualueeseen. On tehty valtavasti töitä alueen saattamiseksi tähän kuntoon, kun se nyt on, joten toivottavasti tulevat retkeilijät muistavat pitää alueen jatkossakin hyvässä roskattomassa kunnossa.

Siistejä tuli ja taukopaikkoja on riittävästi lähes kilometrin välein. Levähdyspaikoilla voi ihastella järvimaisemaa ja keitellä vaikkapa nokipannukahvit, jos ei ole metsäpalovaroitus voimassa. Paavinhatun näköalapaikan alapuolelle on rakennettu suuri terassi pöytineen ja penkkeineen. Jos on päässyt paita kastumaan kesähelteillä niin tässä on laituri josta on hyvä käydä uimassa Valkeajärven vedessä.




Paavinhatun näköalapaikalle noustaan portaita myöten tasaiseksi siloitetulle alueelle jossa sijaitsee vessa ja nuotiopaikka. Täältä löytyy myös lipputanko! Valkeajärven jylhä maisema avautuu täältä korkealta kalliolta upeana. Jatkamme taivallusta Aliselle Ritajärvelle päin. Nyt polku muuttuu haasteellisemmaksi, kivikkojen ja juurakkojen seassa kävellessä. Tarkkana täytyy olla siinä mihin vaelluskenkänsä kapealla polulla iskee.




Paksuja haapoja ja vanhoja mäntyjä osuu silmiin

Jälleen kiipeämme korkealle kallioiselle mäelle katselemaan Alisen Ritajärven pintaa ja maisemia. Tulentekopaikka on järven rannassa, mutta nyt on voimassa metsäpalovaroitus, joten ei ole syytä alkaa raapimaan tulitikkuja. Tästä tulipaikan vierestä hetkestä matkaa löytyy valtava siirtolohkare. On siihen joku tehnyt nuotion joskus, kun hiillosten jäljet näkyy.
Ei ole järjen häivää tuohustaa tulen kanssa paikassa jossa ei saa tulta tehdä, ja kun oikea nuotiopaikka on tuossa kivenheiton päässä. Kyllä on mukava taputella vanhojen haapojen, mäntyjen ja kuusten kylkiä. Paksut puuvanhukset ovat seistä nököttäneet
juurillaan yli 150 vuotta. Ei mitenkään tungokseen asti suurta puuta ole, mutta joskus ne tulevat näköpiiriin polun vartta kulkiessa.
Alisen Ritajärven ojan ylityksessä kannattaa olla tarkkana ettei jalka lipsahda kiven päältä ojaan. Tämä pieni puro virtaa suurten ja pienten kivien keskellä kiemurrellen kohti Heinijärveä. Seuraavassa taukopaikassa keittelemme kahvit ja teet kaasumeittimellä. Paikka on pienen niemen kärjessä Alisen Ritajärven rannalla. Tässä on lämmin paikka istua ja nautiskella luonnon äänistä. Linnut laulaa lurittaa ja retkeilijät imevät auringon lämpöisiä säteitä penkillä istuen. Näkyy menevän paljon muitakin vaeltajia ohi, joillakin reppu selässä, toisilla yllään pelkkä T-paita.

Hetken taivallettuamme vastaan tulee Louhen varaustupa.



Reittimerkinnät ovat hyvät, mutta kuvaaminen vie kaiken huomion ja Ylinen Ritajärvi jää kiertämättä

Louhen varaustuvan takana korkealta kalliolta avautuu hieno maisema. Tätä ennen olisi pitänyt kääntyä oikealle, jos mieli mennä ja kiertää se kolmaskin järvi. Kuvaaminen vie taas liikaa ajatusta ja huomiota, eikä ole aikaa tarpeeksi pohtia reittimerkintöjä. Tästä menemme Valkeajärven rantaviivaa seuraillen takaisin autolle. Reilu 6 km tuli matkaa ja se Ylinen Ritajärvi saa odottaa seuraavaan kertaan. Paikka vetää runsaasti retkeilijöitä ainakin näin hyvällä kelillä. Parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja osan ollessa parkkeerattuna tienlaitaan.



perjantai 12. toukokuuta 2017

Pallas Yllästunturin Kansallispuisto: Vaellusvideo tunturiin

                    Vaellusvideo Muonio Jerisjärvi 29.9.2013.

29.9.2013 Sunnuntai: uni maistui ja heräsin Klo 8:00 kelin ollessa poutainen ja plus asteita ulkona oli 2. Jeriskylässä on melkoisen hiljaista mökkien seisoessa tyhjillään, vain muutamien asukkien ollessa paikalla. Paras ruska-aika on takana  mutta kelit suosivat eikä lunta ole vielä maassa eikä puussa.

Päivän retkisuunnitelma on patikoida Keimiötunturin kautta Sammaltunturiin ja sieltä kohti Mustavaaran autiotupaa. Lenkin pituus noin 17-18 km riippuen reitin valinnasta. Hero3 ja handycam pyöri vinhasti ja videota tuli 12 gigaa päivän vaelluksesta. Keimiötunturille kapuaminen sai sykkeen hiukan nousemaan, olihan siinä 1,7 km nousua 613,5 metriin. Lähellä huippua tuli polulla vastaan porotokka joka ei aikonutkaan väistää vaikka yleensä ne porot pötkii pakoon sorkat suorina ihmisen nähdessään.

Nythän on porojen kiima -aika ja iso urosporo alkoi tulemaan  uhmakkaasti mylvien kohti noin 70 metrin päästä, ja siinä oli pakko ihmisen väistää ja kiertää 100 metriä oikealta. Keimiötunturin huipulla näkyvyys oli lähes nollassa pilviharson peittäessä laen.

 Katsomme parhaksi kiertää lauman kauempaa oikealta. Pitkäsarvinen poro seuraa katseellaan jatkuvasti liikkeitämme pysyen paikallansa. Vaelluskengät alkoivat imeä kosteutta sisäänsä, koska varvikko oli ylhäällä huurteessa ja alempana kosteaa. Ensi lumen rippeet huipulta myös löytyi, ei siinä olisi hiihtämään pystynyt mutta lunta se kuitenkin oli.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Riisitunturin Kansallispuisto

                         Riisitunturin Kansallispuisto-Riisitunturi National Park-Vaellusvideo-Hiking

                 Riisitunturin Kansallispuisto-Riisitunturi National Park-Vaellusvideo-Hiking. Vaellusvideo etenee Riisinrietas reittiä pitkin Posion 7.7.2016.erämaassa.







Pukalan virkistysmetsä Orivesi

                 Wild nature-Orivesi Pukala: Siitinjärvi- Valkeajärvi-Vaellusvideo 29.10.2016.

                Nature Documentary-Orivesi Pukala Valkeajärven laavu-Vaellusvideo-Retkeily 29.10.2016.



Koveron perinnetila/Torppa (Seitsemisen Kansallispuisto)

                       Seitseminen National Park(Seitsemisen Kansallispuisto) Koveron perinnetila/Kruununmetsä Torppa.

Linnut

                                               Härkälintu Tampereella



                                           Joutsenet Pirkkalassa

                                           Joutsenet Nokialla

                  Bird watching tower-Heron-Vogelbeobachtungsturm-Fågeltorn-Harmaa haikara 20.10.2016.