Ritajärven luonnonsuojelualue 28.5.2017
Aamulla kotona Nokialla keli on pilvinen ja lämmintä on +13 astetta. Retkeilypaikalle saavuttaessa aurinko näyttäytyy ja lämpötila alkaa nousemaan hiljalleen.
Ritajärven retkeilyalueen ympäristö on siisti
Olemme ensimmäistä kertaa täällä Ritajärvellä käymässä. Heti saavuttuamme Ritajärven tien pysäköintialueelle huomaamme paikkojen olevan erinomaisessa kunnossa. Ympäristö on todella siisti ja roskaton! retkeilijät vastaanottaa korkea portti jossa lukee alueen nimi ja jonka läpi polku lähtee kohti Valkeajärveä. Tämä vajaan puolen kilometrin polku Valkeajärven rantaan on päällystetty murskeella ja on helppokulkuinen. Valkeajärveä kiertävälle polulle on rakennettu lankuista kivikkoja ylittäviä siltoja, portaita ja suo osuuksille pitkospuita. Helppo on turistin taivaltaa tätä reittiä lähimmälle laavulle, kaiteesta tukea ottaen.
Paavinhatun näköalapaikan jälkeen polku muuttuu haasteellisemmaksi
Ritajärven luonnonsuojelualue on perustettu 2015 ja on 127 hehtaarin laajuinen. Yöpyminen on kiellettyä, mutta Ritajärven tien Pysäköintipaikan ympäristössä ja Lammentaan tien P-paikalla voi telttailla. Sastamalan kaupunki omistaa 200 hehtaaria metsää tältä alueelta ja osa metsästä ei kuulu luonnonsuojelualueeseen. On tehty valtavasti töitä alueen saattamiseksi tähän kuntoon, kun se nyt on, joten toivottavasti tulevat retkeilijät muistavat pitää alueen jatkossakin hyvässä roskattomassa kunnossa.
Siistejä tuli ja taukopaikkoja on riittävästi lähes kilometrin välein. Levähdyspaikoilla voi ihastella järvimaisemaa ja keitellä vaikkapa nokipannukahvit, jos ei ole metsäpalovaroitus voimassa. Paavinhatun näköalapaikan alapuolelle on rakennettu suuri terassi pöytineen ja penkkeineen. Jos on päässyt paita kastumaan kesähelteillä niin tässä on laituri josta on hyvä käydä uimassa Valkeajärven vedessä.
Paavinhatun näköalapaikalle noustaan portaita myöten tasaiseksi siloitetulle alueelle jossa sijaitsee vessa ja nuotiopaikka. Täältä löytyy myös lipputanko! Valkeajärven jylhä maisema avautuu täältä korkealta kalliolta upeana. Jatkamme taivallusta Aliselle Ritajärvelle päin. Nyt polku muuttuu haasteellisemmaksi, kivikkojen ja juurakkojen seassa kävellessä. Tarkkana täytyy olla siinä mihin vaelluskenkänsä kapealla polulla iskee.
Paksuja haapoja ja vanhoja mäntyjä osuu silmiin
Ei ole järjen häivää tuohustaa tulen kanssa paikassa jossa ei saa tulta tehdä, ja kun oikea nuotiopaikka on tuossa kivenheiton päässä. Kyllä on mukava taputella vanhojen haapojen, mäntyjen ja kuusten kylkiä. Paksut puuvanhukset ovat seistä nököttäneet
juurillaan yli 150 vuotta. Ei mitenkään tungokseen asti suurta puuta ole, mutta joskus ne tulevat näköpiiriin polun vartta kulkiessa.
Alisen Ritajärven ojan ylityksessä kannattaa olla tarkkana ettei jalka lipsahda kiven päältä ojaan. Tämä pieni puro virtaa suurten ja pienten kivien keskellä kiemurrellen kohti Heinijärveä. Seuraavassa taukopaikassa keittelemme kahvit ja teet kaasumeittimellä. Paikka on pienen niemen kärjessä Alisen Ritajärven rannalla. Tässä on lämmin paikka istua ja nautiskella luonnon äänistä. Linnut laulaa lurittaa ja retkeilijät imevät auringon lämpöisiä säteitä penkillä istuen. Näkyy menevän paljon muitakin vaeltajia ohi, joillakin reppu selässä, toisilla yllään pelkkä T-paita.
Hetken taivallettuamme vastaan tulee Louhen varaustupa.
Reittimerkinnät ovat hyvät, mutta kuvaaminen vie kaiken huomion ja Ylinen Ritajärvi jää kiertämättä
Louhen varaustuvan takana korkealta kalliolta avautuu hieno maisema. Tätä ennen olisi pitänyt kääntyä oikealle, jos mieli mennä ja kiertää se kolmaskin järvi. Kuvaaminen vie taas liikaa ajatusta ja huomiota, eikä ole aikaa tarpeeksi pohtia reittimerkintöjä. Tästä menemme Valkeajärven rantaviivaa seuraillen takaisin autolle. Reilu 6 km tuli matkaa ja se Ylinen Ritajärvi saa odottaa seuraavaan kertaan. Paikka vetää runsaasti retkeilijöitä ainakin näin hyvällä kelillä. Parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja osan ollessa parkkeerattuna tienlaitaan.
